tiistai 24. joulukuuta 2013

Sydämeeni joulun teen





Koivulan joulu on jo ovella - valitettavasti aatosta näyttäisi tulevan lumeton, mutta itsenäisyyspäivän aikoihin saimme hetken nauttia lumen suomasta valoisuudesta. Lumeen verhoutunut kotikontu näyttää mieluisammalta kuin tämän hetken todellisuus.

Kuva Koivulasta joulukuusenhakureissulta 22.12.2013
Täksi jouluksi saimme aina yhtä mieluisan vieraan Saksasta, Nadinen - Antonin kummin tullessa joulukyläilemään Koivulaan. Joulupuuhasteluissa ja jouluun laskeutumisessa on siis ollut extra-apuja ja seuraa tällä kertaa :-)

Kuusimetsälle vieraaksi saapuivat myös kummityttö Veera ja Joni, kävimme Aaronin ja Nadinen kanssa vähän valikoimassa valioyksilöitä ja merkattiin samalla joulupuita myös ensi vuosille. Monta hienoa kuusta bongattiin Koivulan mailla "rämpiessä" mutta valinta osui tällä kertaa Nadinen löytämään mahtiyksilöön.

Yksi tulevaksi vuosiksi merkityistä joulupuista ja se valittu niin metsässä kuin juhla-asussaankin
Olemme leiponeet yhdessä urakalla piparkakuista rommipalloihin ja pääsimmepä kummin kanssa katsomaan Antonin koulun joulujuhlien joulukuvaelmaakin, Kärkölän kirkonkylän pieneen kouluun. Välillä  pikkuinen hevosmiehemme Anton on ehtinyt autella Annettea tallilla.

Joulunodotusta Koivulassa

Käytiinpä ihan "sivistyksessä" saakkakin (Jumbossa) jouluostoksilla. Siellä pörinässä oli kyllä mukava viettää aikaa, mutta siinä kotiin ajaessa tuli mieleen, että näin toisen joulun aikoihin voi vilpittömästi todeta, että edelleenkään ei maallepako kaduta. Kuluneen vuoden kesällä ja syksyllä Koivulassa tehtin vielä monet talkoot ja saatin talo ja torpat haluttuun, pitkällisesti harkittuun harmaaseen maalipintaan ja autokatoksen varastokin odotetusti valmiiksi syyskuussa (ei, laatikoita ei ole vielä purettu, mutta Lahden varastosta kyllä luovuttiin samantien varaston valmistuttua). Ensi suveksi jää vielä pihahommia yllin kyllin, autokatoksen sisäpintaakin pitää vähän laitella ja Koivulan nuori koivumetsä odottaa harventajaansa. Hommia tai ei, arki Koivulassa hevosineen ja arjen hommineen maittaa.

Jäämme toivomaan hieman lunta pimeitä iltoja valaisemaan. Sillä tavalla sopivasti, että lumihommia ei ole liiaksi, mutta heposten kanssa näkee vähän pidempään lenkkeillä teilläkin ja ratsastuskenttäkin on kivassa kunnossa. Eilisen ja tämän päivän kuvakokoelmasta näkee, että talvikeleissä on toivomisen varaa :D

Veera & Koto-Taika, Mirabell II ja Ane ja Kupleja


 
Sydämessä pienessäkin
asuu joulun taika.
Pysähdy siis Sinäkin,
nyt on juhlan aika.