Välipäiväurakkana sisustumateriaalihunting ja jätevesijärjestelmä

Mä en varmaan muistanut aiemmin kertoa, että kaivurikuski teki pyynnöstämme jossain viemärin ja pohjien täytön välimaissa alatilalle ojaa, että se pääsis vähän kevättä kohti kuivumaan. Ei mikään pikku-ojanen olekaan...



Näin rakentaja-rakennuttajalle lomat välipäivinä on jees. Kaikenlaista touhuntynkää on riittänyt ihan tiluksillakin, mutta ollaan me ehditty sisustumateriaalejakin metsästämään. Käytiin nimittäin alennusmyynneillä Lahdessa ja yhdistettiin siihen samaan lattioidenperässä juoksu. Ollaan pitkään puntaroitu tumman ja vaalean välillä, nyt se oikea kuitenkin löytyi. Terrasta mukaan tarttui vaalea rustiikkinen tammiparketti. Lisäks me löydettiin mattavalkoinen iso laatta pesuhuoneeseen.

Kun ollaan haja-asutusalueella edessä on jätevesijärjestelmän rakentaminen. Tunnelmapalasia välipäivien liejulammikosta:

Mikä ihmeen joulu? Lisää lupia ja muuta sellaista

Pakkohan se on todeta, että tänä vuonna on tuo jouluntekeminen jäänyt vähän vähäiselle. Tuo vallitseva säätila ei sekään ole omiaan lisäämään joulufiiliksiä, mutta jos nyt syyttävällä sormella johonkin suuntaan haluaa osoittaa niin se lienee aikavaras nimeltä Koivula.

Hyvin on kuitenkin homma hallussa vaikka se onkin otettu vähän lyhyemmän kaavan mukaan. Kuusi jäi tänä vuonna ulos vuokraseslonkimme takaterassille, mutta se on komea, omilta mailta kannettu ja kirkkain, osin vilkkuvin valoin valaistu. Ja haettiin me Lahden varastolta myös joulukoristeita ja kynttilät on palaneet iltojen ja vähän päivienkin ilona. Aatoksi päästään Jokkariin valmiiseen pöytään. Yritin mä Samia saada luopumaan jouluruoka-ajatuksestakin, kun ollaan melkeen me kaks vaan jotka sitä syö, mutta sitten iskä kertoi, että sillä on meille kinkku jonka paistavat ja kannettiin sitten sen keralle laatikoita.

Jihaa! Talli(en) luvat saapuivat toissapäivänä, eli nyt on mustaa valkoisella siitäkin, täydennyksiä tarvitaan niihinkin lupiin joitakin, mutta aika mukavalta tuntuu! Rehutilan osiointi täytyy tehdä tallilla ja autokatoksessa vaaditiin niin ikään jotain paloturvallisuusmuutoksia. Ai niin, mutta enhän mä ole tainnut muistaa täällä edes kertoa, mistä talli ja autokatosvarastot lopulta tilattiin? Ne tulevat Satakunnan suunnalta, Harjavallasta, toimittajalta nimeltä Meriitti-hallit. Elementtirakenteisista rakennuksista on kyse. Tulevat toimituksena pihaan ja kasaillaan ne sitten paikanpäällä, eli talkookutsuja tiedossa! Otettiin niihin samallatavalla leveä vaakapaneeli kuten talossa, kattoa ei saanut tiilisenä, mutta otettiin toivottavasti melko samankaltainen tummanpunainen kuin tulee talon tiilikatto olemaan. Kaikki rakennukset tulevat ulkoväriltään olemaan harmaita. Talliin tulee neljä boksia ja varuste- ja rehutilat, pieni on kaunista periaatteella mennään. Varastotarkoituksiin tulee kahden auton katos jossa on vajaa 30 neliötä lämmintä varastotilaa. Tallihan tulee alapihalle ja talo ja katos ylärinteelle. Pitää keksiä kuinka saan kartat kuvamuotoisiksi ja tehdä osio sellaiselle tiedolle tänne, ehkä.

Tänään oli Koivulan työmaalla taas talkookuhinaa kun kaivurikuskin rytmiryhmäksi kutsuma väki karautti Kerava-Tuusula akselilta Samin avuksi pohjan täyttöön. Eli valumuotit on poistettu ja tässä tunnelmia täytöistä:

Ready, steady, go!

Tänään oli sitten aloituskokous. Jokseenkin se tuntuu hupaisalta, kun ajattelee kuinka paljon on jo aikaa vietetty Koivulan työmaalla. No, valmistelevia hommiahan ne ovat olleet verrattuna siihen, mitä seuraavaksi päästään tekemään. Melkeen viikolla meni pitkäksi tämä miitinki, kun piti perustussunnitelmia odotella ja hyväksytellä. Huomenna alkaakin jo sitten itse asia, jännä nähdä kun perustukset nousevat tontille!

Rakentamisbyrokratia on ihan oma byrokratian lajinsa, jota en ajatellut lähteä tässä sen enempää purkamaan. Sanonpahan vain, että eikun menoks. Ja seuraavan kerran näissä merkeissä runkokatselmuksen aikaan. Onneksi on anoppi ruodussa mukana!

Putkessa!

Tienvierustaa kulkeva sähkö- ja datakaapeli saatiin talkoomeiningillä nopeasti putkitettua ja peiteltyä (melkoiseksi salakaivannoksi se kyllä meni kun talkooporukka päätti tehdä sen iltahämyssä, no fikkarit vilkkumaan). Pääkeskukselta talolle vievässä pätkässä otti vähän pidempään. Sitä tehtiinkin paikoitelleen koko perheen voimin. Lähtökohtana toimi tämä putkihässäkkä eli "taloon" viedyt putkiviennit.


Vähän pohjantuloa valmistelevia tamppaushommia pääsi vielä tekemään meidän ikioma tamppi :-)




Pääsosin vietimme kuitenkin aikaa tässä mäessä:



Toki välillä ehdittiin esteradalle Bellan ja Antonin kanssa:



Jotain jäi ylikin? Ylimääräiset muhvit kasaan, styroksit paikalleen ja täyttöhommiin siis!

Otsalamppumetsuri iskee

Perustuksien tekijät tarvitsevat sähköä ja Mäntsälän sähkön keskus on toisen tontin kauimmaisessa nurkassa siitä vinkkelistä katsoen minne ne piuhat tulisi saada eli pitkät kaivuut ja piuhat tulollaan. Sami ja kaivurikuski päätyivät siihen, että piuha on järkevin kuljettaa meidän pääkeskukselle (skipataan siis työmaasähkövaihe kokonaan) tien talonpuoleista reunaa pitkin, matkaa noin 150 metriä, puustoa tiensyrjässä raivattavaksi koko matkalta kolmen metrin leveydeltä. Mikä avuksi? Otsalamppumetsuri Sami tietenkin.

Onneksi tuli "käskytettyä" metsuri sahakaupoille, vaikka aika mielenkiintoinen projekti tuo silti oli, illat pimenee niin nopeasti! Kolmisen iltaa Peltokujalla saattoi pimeässä ja sateisessa illassa kuulla Stihlin pärinän ja ehkä nähdä vilaukselta otsalampun kajon kun puut kaatuilivat ja rungot siistiytyivät! Sitten eikun ura sähkö- ja datakaapelille ja mittauskeskuksen asennuspyyntö sisälle.

Pohjientekohommiin!

Räjäytystöiden jälkimainingeissa piti pohtia hetken mihin ne kaikki järkäleet oikein laitetaan? Samin kanssa kiipeiltiin järkälelouhikossa mitoittamassa nurkkapisteitä uudelleen paikoilleen, että konekuskilla oli jotkut linjat joita seurata kun alkoi kiviä siirtelemään.Meidän "luomupiha" on nyt aikalailla levinnyt plaana, sillä ratkaisuksi tuli levittää kivimurskaa takapihalle, jonnekin sinne tulevissa unelmissa olevan pihasauna-vierasmajan alueelle. Niin ikään kiviä tyrkättiin alas rinnettä, jo kaivetun viemärilinjan tienoille. Niinhän se on, että jossain hamassa tulevaisuudessa kun pihaa päästään laittamaan, taidetaan joutua kutsumaan isompia pelejä paikalle, että saadaan liikuteltua kiviä ja ja tasoiteltua paikkoja.

Anyways, nyt kun kivet on levitelty pääsi konekuski jatkamaan varsinaisia sorapatjahommeleita, että Perustavan porukka pääsis ajallaan aloittelemaan sokkelivalut.

Oma lupa, oma tupa

Johan tässä ehti melkein huolestua, kun luvasta ei kuulunut mitään. Soittelin sitten perään ja kävi ilmi, että luvat ovat kyllä valmiit, mutta menevät vielä lausunnolle. Neljä sivua ehtoja ei kuulostanut kivalta.

Tänään kävin kuitekin hakemassa lupapäätöksen Vesijärvenkadulta! Höh. Talli ja autokatosvarasto eivät sitten olleet ehtineet mukaan käsittelyyn, vaikka niistä vietiin paperit niin pitkälti kuin vain mahdollista. Maininta niihin liittyen kuului ainoastoaan naapurikuulemisiin liittyen.

Talolle lupa saatiin, jotain ehdollisuuksia oli paloviranomaisen puollon osalta, jotka toimitimme Jetta-talon edustajalle. Piipun kasvattamisesta oli kyllä jo toimitettukin uudet piirustukset, mutta ilmeisesti eivät vielä olleet ehtineet mukaan käsittelyyn. Nyt pääsee talotehdas edistämään suunnitelmiamme, jotta tavoiteltava aloituskokous valitusajan umpeuduttua saadaan pidettyä papereiden kera. Perustussuunnitelmat ja LVI-etukärjessä, LVI lähinnä meidän suunitteleman maalämmön osalta, että päästään porauksien kanssa etenemään mahdollisimman pian.

Kamala määrä kiveä!

Pintalouhinta oli kyllä kaikkea muuta kuin olisin ikinä kuvitellut. Yhtä-äkkiä meidän kulmat on tän näköisiä? Kiveä on kuulema sen 130 kuutiota ja sen mukainen lasku seuraa perässä. Onneksi on yllätysmomenttibudjetti.

Takaisku

Louhintahan ei ollut kovin todennäköistä... vaan niinpä kävi, että sellainen on edessä, prkl. Yritettiin pyöritellä talonpaikkaa, että ei olisi tarvinnut ruveta räjäyttelemään, vaan ei se oikein luonnistunut ja kuka sanoo, ettei uudestakin paikasta olisi paljastunut jotain töyrästä? Niinpä tyydyttiin vain vähän kallistamaan taloa, jotta saadaan katos ja talo jonkinlaiseen leveään v-asentoon siten, että autokatoksen takaista isoa kiveä ei tarvitse hävittää.


Louhinta on tilattu ensi viikonlopulle ja tapahtuu talon eteläpäädyssä, kodinhoito/pesuhuoneen ja meidän makkarin nurkilla. Mitähän se sellainen pintalouhinta mahtaa tarkoittaa??

Talo-kyltti muuten saatiin vihdoin paikalle, nyt sopii ohikulkijoidenkin saada selville mitä meillä oikein puuhataan :-).

Maaperää ja lupia

Maaperätutkimus on teetätetty ja luvat vietiin tänään sisään Samin ja vastaavamme toimesta. Maaperätutkija keskittyi lähinnä tulevan tallin maaperän porailuun. "On niin kivinen se talon paikka, että ei tiedä osuuko pora kiveen vai kallioon" oli tuumaillut. Raportti tulee perästä, mutta hyväksihän tuota maapohjaa haukkui ja arveli, ettei liene todennäköistä, että jouduttaisiin louhintahommiin.

Lupaprosessi eteenee siten, että ilmeisesti meillä pitäisi olla alustava lupa puolenkuun paikkeilla. Sitä seuraa sitten vielä kahden viikon valitusaika, näin ollen oltaisiin lupien kanssa kohdillaan joulukuun eka viikolla. Tiukoille menee, mutta aikataulusta ei ilmeisesti tarvinne tinkiä.

Kaivuria odotellessa

Viimeiset risusavottahommat ennen kaivurin ja pohjakaivuiden aloittamista vauhdittuivat yllätystalkoolaisten voimin. Talkoolaisia eväillä ja vielä lisäkäsiparein, näitä otetaan vastaan jatkossakin :-) Päästiinpä oikein makkaranpaistopuuhiinkin, kun äiti/mummi pääsi tulihommiin käsiksi.

Eilen saapuivat paikalle myös roomaanit kieseineen... vai olisko tuo sittenkin meidän työmaakoppi? Lapsityövoima oli täydessä käytössä.

Naapurikierros

On se hyvä, että kohtuullisuus tunnetaan kuulemismenettelyssä, eikä meidän tarvinnut lähteä lehdessä kuuluttelemaan yhden kantti kertaa kantti pläntin perään, vaikka periaatteessa kaikki rajanaapurit tulee kuulla. Kyseessä on etelärinteellä oleva yhteismaa-alue. Naapuruston perässä kuljimme kuitenkin aina Mäntsälän Saaressa saakka, sillä rajaapitävistämme kaukaisimmat asuivat nykyisin siellä. Tältä herttaiselta pariskunnalta saimmekin kuulla monta sellaista asiaa tilojemme historiasta, mitä ei kunnan puheilla selvinnyt. Mielenkiintoista historian havinaa.

Kaikki kuullut ovat suhtautuneet hevosteluihin positiivisesti, mikä on lämmittänyt mieltä. Viidet kuulemiset kävimme tekemässä, toisia oli kieltämättä vaikeampi saavuttaa kuin tosia. Onneksi ymmärrystä riitti myös vanhainkodilla ja aluesairaalassa, jossa yhden nimen perässä kuljettiin. Oli mukava törmätä nimehaku reissulla myös toisiin lähialueen rakentajiin, hevosmielisiin sellaisiin. Mahdolliset laidunalueiden vuokraustarjoukset ja jutustelut suunnitelmistamme saivat olon tuntumaan siltä, että tästä selvitään kyllä kunnialla.

Paperit on nyt kasassa rakennusluvan liitteeksi, joten taas yksi tehty rasti takanapäin.

K O I V U L A

Talkoolaisille iso kiitos siitä, että saimme tänään savottapäivän päätteeksi ihastella sopivasti vapaata näkymää talonkulmilta alas tallille ja tontin itänurkille ja naapurin pelloille päin! Aurinko kruunasi läsnäolollaan mainion, Koivulaksi tästä eespäin kutsuttavan projektimme parissa vietetyn päivän.

Ja siitä se sitten lähti... nimittäin savotta

Talon paikka on nyt valittu, tuonne nyppylälle se olisi tarkoitus saada! Niinkuin kuvasta näkyy, koivua ja lepikkoa on riittävästi, parempi siis käydä hommiin. Aloiteltiin talon paikasta, ei kun mittanauha käteen ja suurinpiirtein nurkkia määrittelemään, fiilaillaan sitten tuonnempana. Savotta urakan aloitti Sami ihan issekssensä, vain mies ja saha tai jotain sinne päin :-)

Onneksi me muutkin päästiin viikonlopulla talkoilemaan ja saatiin vähän lisävahvistuksiakin mukaan. Melkoisia murikoita löytyy, mutta varsinaista kallionoloista ei ole vielä tullut vastaan. Maaperätutkijan olisi tarkoitus tulla seuraavalla viikolla. Kyllähän se on selvää, että homma on vasta alkutekijöissään, mutta on se vaan huippua! Kaikki on niin paljon konkreettisempaa kun saa oikeesti ryhtyä toimeen.

Tilalliseksi tuplana

Tänään käytiin sitten tekemässä kaupat Tolppalan kahdesta tilasta, Kalervolasta ja Aarnelasta. Ympäri käydään yhteen tullaan eli vaihtoehto A on nyt meitin. Tai no, kunnnanhallituksen ja valtuuston pitää vielä siunata kaupat, kun hamstrataan kerralla kaksi, mutta eiköhän tuo ole ok. Tästä eteenpäin toiminnan onkin sitten oltava melko ripsakkaa jos mielii pysyä mieluisessa aikataulussa. Talotoimittajan kanssa sovittiin alustavasti, että tähdätään helmikuun puolelle välille.

Nyt täytyy siis käynnistellä rakennuslupaprosessi. Huisia. Olisi hienoa, jos saataisiin tallillekin luvat samalla, vaan taitaa tehdä tiukkaa. Toimittaja on alustavasti valittu, mutta tilauksia ei ole tehty.

Tiluksilla näyttää ihan toiselta kuin kesällä, kun lehdet on tippuneet puista. Maaston muoto näkyy nyt selvästi ja talon paikkaa on käyty katselemassa. Pari vaihtoehtoa on, molemmissa on puolensa, mutta jotenkin vaaka olis kallellaan korkeapaan suuntaan. Maaperätutkimus tarvis sitten niin ikään tilata.

Mitä rakennettais?

Ei ole tuo talonvalinta siitä helpoimmasta päästä, ei. Meilläkin pelissä mukana oli viime vaiheessa neljä talotoimittajaa (Jokeri, Design, Jetta ja Kastelli) mutta tänään tehtiin talokaupat. Meille tulee Jetta-talo. Miksi vaakakuppi sitten kääntyi siihen? Sanon vaan hyvät ystävät, että muuttovalmiit ratkaisut ovat kiehtovia, mutta kun ruvetaan katsomaan sitä, mitä rahalla saa, tai miten paljon siihen mitä sillä saa pystyy vaikuttamaan, ollaan tenkkapoossa. Näin ainakin meillä. Jonkin aikaa leikiteltiin ihan valmiilla, avaimet käteen - ajatuksella, mutta aika pian huomattiin, että ne ratkaisut, joita me pidetään tärkeänä ei siinä vaihtoehdossa ole mahdollisia.

Jonkun verran voi sisustusmateriaaleja vaihtaa, tilaratkaisuja muuttaa ja peilikuvia tuottaa, mutta kun tullaan merkittäviin ratkaisuihin, kuten lämmitysmuotoon tai vaikkapa puusaunaan, päästään seikkoihin, joissa joustavuus ei enää olekaan pelissä mukana tai hintalappu kasvaa.

Talomyyjät olivat lähes poikkeuksetta asiantuntevia ja meidän mieleen, toki aina jonninmoisia poikkeuksiakin mahtuu mukaan. Jetan valitsimme juuri joustavien sisältöjen vuoksi, samoin miellytti se, että materiaalit ovat pääosin kotimaisia, kuten rakentajatkin. Kunnon puu esim. kattopaneleissa ja listoissa ja suomalaiset valmistajat esim. ikkunoissa vetivät peliä Jetan suuntaan.

Meille tuleva ratkaisu on ulkoa valmis. Sisällä päästään sitten "toteuttamaan itseämme", vaikka talotoimitukseen kuuluukin sisäseiniä, kattoa, listaa ja väliovet.

Ai niin. Loppujen lopuksi valintammme on sittenkin yksitasoratkaisu. Kyllä sitä päätöstä pyöriteltiin pitkään ja hartaasti, mutta vasta aika näyttää miten käy. On meillä kyllä käyttöullakko, päästään edes hiukkasen yläkerran makuun.

Bellan matkassa

Jos on Anton ollut mallioppilas näytöissä, niin on Bellakin kunnostautunut tienoiden tutkimisessa. Bella on ollut innoissaan mukana peltoja ja metsiä könyämässä kuten kuvista näkyy :-)!





Yleensä Bella ei ole mikään innokas automatkustaja, mutta kun viimeaikona on ollut paljon näitä tilakävelyitä ja se on päässyt viilettämään pitkin peltoja, tuntuu että autoon meno on ollut paljon mieluisampaa.

Myydään... ei myydä... ehkä... EI

Maan hankkiminen yksityisiltä maanomistajilta on sitten ihan oma juttunsa! Mennään syyskuun puolessa ja meillä on tilanne edelleen auki. Ollaan kierretty kunnaninsinöörin kanssa joitakin kunnan länttejä, mutta ne vaatisi kaikki lisää maata yksityisiltä maanomistajilta. Tavoitteissa on sellaiset 3 - 4 hehtaaria, jotta olis tilaa hopukoillekin ulkoilla.

Ehkä tällaisen ei maanomistajan on mahdotonta ymmärtää "maanpanttauksen" -ajatusmallia. Harmillisinta on se, että annetaan ymmärtää, että myyminen on vain hintakysymys, mutta sitten vedetään takaisin... Jokaisessa kysely/neuvottelukierroksessa menee pari viikkoa, joten tätä tahtia me neuvotellaan vielä ensi kesänäkin...

Asemapaikkana Järvelä

Täällä ollaan, 11-vuoden omakotiasumisen jälkeen olemme tunkeneet itsemme rivitalokolmioon. Onneksi varasto Lahdesta järjestyi, muuten olisi tullut mammaa ikävä kaikkien kimpsujen ja kampsujen kanssa. Lapset aloitti täällä koulun 11.8. ja Antonkin sai kuin saikin päiväkotipaikan. Sami oli tässä jo viikon itsekseen lasten kanssa majaa pitämässä kun mä pyörähdin konffassa Puerto Ricossa Kaisan kanssa.

Missäkö mennään suunnitelmien kanssa? Meillä on Tolppalasta tontti "hyllyllä", vaihtoehto A on siis hanskassa, mutta koska apuja muidenkin vaihtoehtojen etsintään on ollut, on me ajeltu pitkin kylänraittia ja silmäilty sopivia länttejä meidän tarkoituksiin.

Tosin nyt tuntuu, että Hiidenoksalla menee valtaosa ajasta, kun talon tyhjentämisaika lähestyy. Kaupat tehdään lopullisesti kuunvaihteessa.

Homma etenee....

Eilen kun olimme kotimatkalla Pärnusta, just laivautumassa, saimme soiton kiinteistövälittäjältä. Talosta on tehty tarjous, jota ei paljon kannata kahta kertaa miettiä. Ulps, täähän etenee! Siinä ei nokka kauaa tuhissut, kun näyttöjä ehti olla vain yksi ainoa. Mutta mitä ihmettä me tehdään jos talon tosiaan tarvii olla tyhjä syyskuun puolessa välissä? Pyritäänkö vuokralle Tuusulaan vai mennäänkö sokkona eteenpäin ja loikataan Kärkölään samantien. Vuokra-asuntoja siellä ainakin näyttää vapaana olevan, mutta ketään ei saa mistään kiinni. Prkl, heinäkuussa nukkuu koko Suomi. Luottaakko siihen, että asunto järjestyy, samoin hoitopaikka ja kouluasiat???

Jospa kuitenkin rakennettaisiin....?

Ahvionsaaren mökillä löysimme itsemme tutkimasta Kärkölässä myytäviä tontteja ja tulipa sitten otettua puhelu kunnaninsinöörille ja varattua ei vain yksi, vaan kaksi tonttia.

Rakentaminen tai edes sen suunnittelu on projekti jota ei koskaan pitänyt tulla. Ihan jo nostalgiasyistä meitä kiehtoi kovasti vanhan remontoiminen. Minun silmissäni "potentiaalisina" armoa saivat jos millaiset röttelöt, mutta isännän katse oli armoton. Ei sitä oikein osaa edes yksilöidä mistä se päähänpisto tontin varaamisesta tuli. Ehkä siihen antoi potkua eniten se, että meidän torppa Tuusulassa on nyt myynnissä. Tai, no ainakin myynti on vireillä. Kuka sitä nyt sitten sanoo, että se käsistä viedään, mutta merkittävä askel kohti "kodittomuutta" kuitenkin. Ja kuka tällaiselle 70-luvun helmelle nyt voi ei sanoa ;-)

Kurvailua Kärkölässä

Seuraava kohde Kärkölässä sai pohdinnat vielä villimmiksi. Yrittäjyyttä harkittiin, pohdittiin miten kohteen eri rakennuksia voitaisiin meidän näkökulmasta parhaimmin käyttää ja väännettiin myyjän kanssa siitä, mitä hän oikeastaan halusikaan myydä.



Kohde oli maalaistalo, jossa ei kuitenkaan enään vuosiin oltu toteutettu maanviljelystä tai pidetty eläimiä. Talo oli iso ja komea, mutta miinukseksi koitui se, että maata ei ollut saatavissa kuin hehtaarin verran, loppuja olisi sitten pitänyt haalia naapureilta... Lähdimme mökille pohtimaan asiaa, sovimme kuitenkin, että tapaamme vielä paluun jälkeen sekä välittäjää että mukavaa myyjäpariskuntaa.

Mikä ihmeen Kärkölä?

Kun kuulimme ensimmäisestä Kärkölän kohteesta piti avata Googlemaps, jotta tiesi minne suunnistaa. Mitä enemmän karttaa katsoi, sitä enemmmän kohde alkoi kiinnostaa, niin lupaavalta sijainti Päijät-Hämeen etelälaidalla vaikutti.

Kun sitten löysimme mutkain kautta paikalle, kävi ilmi, että Sami olikin eksynyt Sinisellä Orhilla paikkakunnalle jossain vaiheessa aiemmin. Välittäjän ennen ensiesittelyä näyttämä kohde oli talona hieno tiiliunelma, siis kaikkea muuta kuin hakemamme puutaloharmonia, mutta silti maulla toteutettu ja varsin kelpo yksilö. Pikku tallikin löytyi kulmilta, ei mikään tyylikuningatar, mutta EU-mittoihin yltävä kuitenkin. Valitettavasti alle hehtaarin tontti kuoppasi innokkaat suunnitelmat. Tosin vain tämän kohteen osalta, sillä kerran Kärkölän löydettyämme alkoikin Oikotien ja Etuoven hakusanaksi ilmestyä Kärkölää.

Miksi maalle?

Puolitoistakerroksinen puutalo, hedelmätarha, pihasauna ja välittömässä läheisyydessä käyskentelevät hevoset. Kiteytettynä se, mistä olemme haaveilleet. Olemme aina olleet puutaloihmisiä, vaikka tiilitaloa asutimmekin viimeiset 11 vuotta. Vaikka tätä kuvan navettaa emme päätyneetkään ostamaan, on siinä paljon henkeä haettavasta tunnelmasta.

Kaipa voisi sanoa, että maallepaossa on kyse myös jonkinlaisesta rauhan tyyssijan löytämisestä. Oma talli ja hevoset kuitenkin taitavat olla ikuisen hevoskärpäsen puremalle se unelmien täyttymys.

Onneksi perheessä on muitakin joita sama kärpänen on purrut ja niitä, jotka myötäelävät tässä "taudissa" mielellään. Maallepakomatkalla näitä navettoja tuli kierrettyä ja niiden muuntamistaEU -kelpoisiksi talleiksi pohdittua. Useimmat liian matalia, jotkut melko hyvin muuneltavia, yksi jopa boksielementein varustettu ja talliksi muutettu.


Useimmiten kokonaisuus oli se, josta jotain puuttui. Rakennukset olivat ok, mutta maata liian vähän (emme me oikein tätä meidän maata myy, mutta mitenkäs jos tuo naapuri...) tai talo olisi vaatinut merkittävän laajennuksen, mutta tallin kanssa olisi päässyt vähällä. Merkittävä hylkäyksen syy oli niin ikään usein se, että lasten koulumatka olisi tullut liian pitkäksi tai oman työllistymisen kohdalla olisi tullut haasteita. Kevään ja kesän 2011 aikana kilometrejä tulikin melkoisesti akselilla Salo-Mikkeli. Kuopus oli sinnikkäs talo maalla-jahtaaja ja osasikin suhtautua aina yhtä innokkaasti uusiin kohteisiin omaa huonetta pohtien ja näkemästään innostuen :-)



Olipa yhdessä kohteessa hyvältä vaikuttava ratsastuskenttäkin ja tallikin oli ihan ok, talo vain ei täyttänyt odotuksiamme. Se hyvä puoli on monissa näytöissä juoksussa, että joltain aina kuuli jostain ja sellaisistakin kohteista, jotka eivät vielä olleet tulleet myyntiin. Yhden sellaisen kautta päädyimme Kärkölään - ja siitä se sitten lähti....

Somero-Salo suunta kiinnosti

Kameran takana meillä olen useimmin minä, niinpä tässäkin kuvassa kohdetta tutkimaan menossa Sami. Somerolla käytiin tutkimassa montakin kohdetta. Täältä olisi löytynyt tilaa hirnuville nelijalkaisille yllinkyllin.

Somerolla oli myös mielenkiintoisia työpaikkoja ja aktiivisen oloista toimintaa. Osa maallepakokohteen etsintää onkin tiedonjanoinen nettisurffailu kyläyhdistysten, mol.fi:n ja paikkakunnan webbisivujen parissa.

Suunta hakusessa...

Olihan siitä haaveiltu jo vuosia, mutta varmaan voidaan sanoa, että tästä se alkoi - meidän perheen maallepaon todellinen pyrkimys. Jälkeenpäin on tullut harmiteltua, että tähän ekaan kohteeseen ei oikein uskaltanut tarttua, mutta ehkä Mikkeli ei ollut tarkoitettu meille!

Paikka olisi ollut mieluinen, potentiaalia paljon ja hinta suoraastaan halpa. Tosin remonttipuolta olisi sitten riittänytkin ja lopullinen budjetti olisi varmasti ollut reippaampi. Se, että oman talon myymistä ei oltu edes vielä vakavasti harkittu, vaikutti niin ikään uskallukseen.

Oli tässä ensimmäisessä kohteessa se hyvä puoli, että tulipahan oltua yhteydessä pankkiin ja
sovittua miten toimitaan jos SE OIKEA löytyisi.