Otsalamppumetsuri iskee

Perustuksien tekijät tarvitsevat sähköä ja Mäntsälän sähkön keskus on toisen tontin kauimmaisessa nurkassa siitä vinkkelistä katsoen minne ne piuhat tulisi saada eli pitkät kaivuut ja piuhat tulollaan. Sami ja kaivurikuski päätyivät siihen, että piuha on järkevin kuljettaa meidän pääkeskukselle (skipataan siis työmaasähkövaihe kokonaan) tien talonpuoleista reunaa pitkin, matkaa noin 150 metriä, puustoa tiensyrjässä raivattavaksi koko matkalta kolmen metrin leveydeltä. Mikä avuksi? Otsalamppumetsuri Sami tietenkin.

Onneksi tuli "käskytettyä" metsuri sahakaupoille, vaikka aika mielenkiintoinen projekti tuo silti oli, illat pimenee niin nopeasti! Kolmisen iltaa Peltokujalla saattoi pimeässä ja sateisessa illassa kuulla Stihlin pärinän ja ehkä nähdä vilaukselta otsalampun kajon kun puut kaatuilivat ja rungot siistiytyivät! Sitten eikun ura sähkö- ja datakaapelille ja mittauskeskuksen asennuspyyntö sisälle.

Pohjientekohommiin!

Räjäytystöiden jälkimainingeissa piti pohtia hetken mihin ne kaikki järkäleet oikein laitetaan? Samin kanssa kiipeiltiin järkälelouhikossa mitoittamassa nurkkapisteitä uudelleen paikoilleen, että konekuskilla oli jotkut linjat joita seurata kun alkoi kiviä siirtelemään.Meidän "luomupiha" on nyt aikalailla levinnyt plaana, sillä ratkaisuksi tuli levittää kivimurskaa takapihalle, jonnekin sinne tulevissa unelmissa olevan pihasauna-vierasmajan alueelle. Niin ikään kiviä tyrkättiin alas rinnettä, jo kaivetun viemärilinjan tienoille. Niinhän se on, että jossain hamassa tulevaisuudessa kun pihaa päästään laittamaan, taidetaan joutua kutsumaan isompia pelejä paikalle, että saadaan liikuteltua kiviä ja ja tasoiteltua paikkoja.

Anyways, nyt kun kivet on levitelty pääsi konekuski jatkamaan varsinaisia sorapatjahommeleita, että Perustavan porukka pääsis ajallaan aloittelemaan sokkelivalut.

Oma lupa, oma tupa

Johan tässä ehti melkein huolestua, kun luvasta ei kuulunut mitään. Soittelin sitten perään ja kävi ilmi, että luvat ovat kyllä valmiit, mutta menevät vielä lausunnolle. Neljä sivua ehtoja ei kuulostanut kivalta.

Tänään kävin kuitekin hakemassa lupapäätöksen Vesijärvenkadulta! Höh. Talli ja autokatosvarasto eivät sitten olleet ehtineet mukaan käsittelyyn, vaikka niistä vietiin paperit niin pitkälti kuin vain mahdollista. Maininta niihin liittyen kuului ainoastoaan naapurikuulemisiin liittyen.

Talolle lupa saatiin, jotain ehdollisuuksia oli paloviranomaisen puollon osalta, jotka toimitimme Jetta-talon edustajalle. Piipun kasvattamisesta oli kyllä jo toimitettukin uudet piirustukset, mutta ilmeisesti eivät vielä olleet ehtineet mukaan käsittelyyn. Nyt pääsee talotehdas edistämään suunnitelmiamme, jotta tavoiteltava aloituskokous valitusajan umpeuduttua saadaan pidettyä papereiden kera. Perustussuunnitelmat ja LVI-etukärjessä, LVI lähinnä meidän suunitteleman maalämmön osalta, että päästään porauksien kanssa etenemään mahdollisimman pian.

Kamala määrä kiveä!

Pintalouhinta oli kyllä kaikkea muuta kuin olisin ikinä kuvitellut. Yhtä-äkkiä meidän kulmat on tän näköisiä? Kiveä on kuulema sen 130 kuutiota ja sen mukainen lasku seuraa perässä. Onneksi on yllätysmomenttibudjetti.

Takaisku

Louhintahan ei ollut kovin todennäköistä... vaan niinpä kävi, että sellainen on edessä, prkl. Yritettiin pyöritellä talonpaikkaa, että ei olisi tarvinnut ruveta räjäyttelemään, vaan ei se oikein luonnistunut ja kuka sanoo, ettei uudestakin paikasta olisi paljastunut jotain töyrästä? Niinpä tyydyttiin vain vähän kallistamaan taloa, jotta saadaan katos ja talo jonkinlaiseen leveään v-asentoon siten, että autokatoksen takaista isoa kiveä ei tarvitse hävittää.


Louhinta on tilattu ensi viikonlopulle ja tapahtuu talon eteläpäädyssä, kodinhoito/pesuhuoneen ja meidän makkarin nurkilla. Mitähän se sellainen pintalouhinta mahtaa tarkoittaa??

Talo-kyltti muuten saatiin vihdoin paikalle, nyt sopii ohikulkijoidenkin saada selville mitä meillä oikein puuhataan :-).

Maaperää ja lupia

Maaperätutkimus on teetätetty ja luvat vietiin tänään sisään Samin ja vastaavamme toimesta. Maaperätutkija keskittyi lähinnä tulevan tallin maaperän porailuun. "On niin kivinen se talon paikka, että ei tiedä osuuko pora kiveen vai kallioon" oli tuumaillut. Raportti tulee perästä, mutta hyväksihän tuota maapohjaa haukkui ja arveli, ettei liene todennäköistä, että jouduttaisiin louhintahommiin.

Lupaprosessi eteenee siten, että ilmeisesti meillä pitäisi olla alustava lupa puolenkuun paikkeilla. Sitä seuraa sitten vielä kahden viikon valitusaika, näin ollen oltaisiin lupien kanssa kohdillaan joulukuun eka viikolla. Tiukoille menee, mutta aikataulusta ei ilmeisesti tarvinne tinkiä.

Kaivuria odotellessa

Viimeiset risusavottahommat ennen kaivurin ja pohjakaivuiden aloittamista vauhdittuivat yllätystalkoolaisten voimin. Talkoolaisia eväillä ja vielä lisäkäsiparein, näitä otetaan vastaan jatkossakin :-) Päästiinpä oikein makkaranpaistopuuhiinkin, kun äiti/mummi pääsi tulihommiin käsiksi.

Eilen saapuivat paikalle myös roomaanit kieseineen... vai olisko tuo sittenkin meidän työmaakoppi? Lapsityövoima oli täydessä käytössä.