lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kevättä Koivulassa

Maaliskuu! Kevät alkaa todella olla jo täällä! Ihan ei vielä koivut sentään ole hiirulaisenkorvilla, mutta tänään aurinko antoi jo merkkejä tulevasta ihanuudesta. Kevät niin on mun vuodenaika! Tosin tämä vaihe kun luonto ei vielä viherrä tuo esille myös ankeutta, talven jäljiltä harmaat pientareet ja haravoimattomat nurkat. Hepsujen hiekkatarha täytynee myös siivota pika pikaa, niin tuo on läjäisen näköinen...

Tänään talossa oli tupla Aadat, kun Antonin kaveri oli yökylässä ja saimme myös Anen kummitytön Aadan kylään (ipad kuvalaatua pahoitellen) hevosia ja koiraa ja vähän meitäkin halailemaan. 



Lisäksi saimme vieraaksi pikku Sulon vanhempineen Antonin synttäreitä vähän jälkijunassa juhlistamaan ja muutenkin kyläilemään. Poikkeuksellisen kyläilijärikas lauantai Koivulassa! Kiva kun käy väkeä.

Katselin tuossa noita nurkkia muidenkin keväthommien silmälaseilla, oisi kiva jos olisi mahdollisuus ajella nurin laaksossa oleva nuori koivikko, ettei se pääsisi ihan reuhahtamaan. Realistina Sami tosin totesi, että homma on niin suuri ettei taida luonnistua. Meillä on unelmissa saada laakso laidunalueeksi. Parin hehtaarin verran siihen voisi saada aikaiseksi. Nyt löytyi myös vaihtoehto arvokkaalle kaivurityölle. On olemassa sellaisia työkoneen perässä vedettäviä jyrsimiä, jotka tuhoavat altaan järeämpääkin materiaalia. Ajavat niillä vissiin edestakaisin. Heinäntuojamme oli sillä keinoin tehnyt metsänpohjasta peltoa kustannustehokkaasti. Vanha metsänpohja tosin täytyy happamuutensa vuoksi kuulema kalkita huolella ennenkuin siinä saa heinää kasvamaan. 

Kesän aikana olisi myös hauskaa saada isomman koivikon risukkoa perattua eli koivujen välit puhdistettua ja ehkä vähän harvennettuakin, samalla polttopuita talven varalle. Täytyy selvittää saisiko noita työ- ja toimintakeskuksen joukkoja liikkeelle tämän tyyppiseen hommaan? Ymmärsin kaverilta, että olivat käyneet halkoja ainakin tekemässä. Toive tähän heräsi tammitarhaa viime keväänä tehdessä. On se vaan niin paljon mukavamman näköistä tuo metsikkö kun se on risukosta vapaata.

Unelmaosastoa, mutta kaiketi jotenkin mahdollisuuksien rajoissa on myös kentän lauta-aitaaminen ja samalla tallialueen aitaus ja portittaminen. Tuo turvallisuuttakin esim. hevosten päästeessä karkuun tms.  toisaalta täytyy miettiä pysäköinnin kannalta, että pitäisikö pari autopaikkaa jättää aidan ulkopuolelle, jolloin ei tarvitsisi tallille tultaessa availla portteja? 

Ihana, ihana kevät! Päivät ovat jo niin paljon pidempiä että tuntee voimaantuvansa pelkästään siitä, ettei tarvitse pimeässä vaeltaa! Tämä kevät on vielä niin ajoissakin, lunta on tuskin nimeksikäään enää ja lämpötilat ovat todella keväiset. Ei harmita minua :)

Kesällä, tarkemmin 28.6. meillä on suunnitteilla pitää myös kasikymppiset eli pitkästä aikaa kunnon kemut. Juhlapaikkana kiva savusaunallinen pitopaikka tuossa pitäjän toisella laidalla, Sahalammella. Siitä lisää tuonnempana!